Muistaaks Kukaan Panfuu?

Muistaaks kukaan Panfuu?

Itken ilosta

Ruudussa on kaikki Masterchef Australian kaudet ❤

Kaivoin tänää vanhan kunnon pleikka kakkosen kaapin perukoilta. Syynä tähän oli hirmuinen nostalgia, kun muistelin lapsuuden ihania pelihetkiä kyynel silmäkulmassa vilkkuen.

Aloitin sit pelaamaan yhtä lapsuuteni lempipeliä, eli Agentti Hugoa! Voi että nyt olisi hauska ja jännittävä pelihetki! Uskallankohan pelata koko pelin läpi??

Pääsin pelissä siihen kohtaan, missä hahmot puhuvat vaarallisesta aineesta nimeltä natriumkloridi. Kulmani kurtistuivat hämmennyksestä. Ihan kuin olisin kuullut natriumkloridista myös oikeassa elämässä?

Peli oli pakko pysäyttää hetkeksi. Mikä helvetti on natriumkloridi? Onko se jokin ydinjäte? Sitten mieleni kirkastui. Natriumkloridihan on ruokasuola!

Ja heti tämän tajuttuani, totesin (jälleen kerran) olevani idiootti. Samalla musertuivat myös lapsuuden jännittävät hetket Agentti Hugon parissa. Maailmaa ei uhannutkaan ydinjäte, vaan joku perkeleen ruokasuola.

Pitkä tarina lyhyesti; Pelasin Agentti Hugoa ja tajusin, että pelin vaarallisin aine olikin ruokasuola, jolla ei todellakaan pysty tuhoamaan maailmaa.

Pidin ennen itseäni kielinerona. Nykyisin ajattelen olevani urpo. Miksi, saatatte miettiä. No, rakkaat lapsoset. Mä oon infopisteellä töissä. Yleisen infoamisen lisäks mä myös vuokraan pyöriä.

Tänään mun luokse tuli sit ihana italialainen porukka. He halusivat vuokrata pyöriä ja mä olin iha juukelis puukelis! (Tässä vaiheessa puhuin asiakkaideni kanssa englantia)

Täytettiin sit porukan kans vuokralomakkeet samalla jutustellen mukavasti englantia. Sain kuulla tosi paljon Italiasta ja siitä, miten kylmää Suomessa on verrattuna Italiaan. Saatiin lomakkeet täytettyä, jonka jälkeen suunnattiin pyörille.

Siinä sitten pyörillä aloin taas iloisesti rupattelemaan italialaisille. Selitin muun muassa pyörien lukkojärjestelmästä ja kotikaupunkini nähtävyyksistä. Kesken kaiken huomasin kuitenki italialaisten kattovan mua tosi oudosti. Ihan ku ne ei ymmärtäis mun puheita? Miten ne ei voi ymmärtää englantia, ku kuitenki äske juteltii nii sujuvasti?

Seisoin siin sit hetken lukko kädes miettien italialaisten kielitaitoa ehkä hiukan suuttuen, kunnes työkaveri tuli paikalle. Seuraavaksi kävin tällaisen keskustelun;

Työkaveri; hobittinen, mikäs tilanne tääl on?

Minä; noku noi italialaiset ei ymmärrä mua, vaik mä puhun englantia!

*hetken hiljaisuus, joka tuntui miljoonalta vuodelta keskellä erämaata*

Työkaveri; hobittinen. Sä oot puhunu koko ajan suomea noille..

Minä; ...

Pitkä tarina lyhyesti; hölisin italialaisille suomea ja ehkä hiukan suutuin, kun ne raukat ei ymmärtäny mua.